Uskalla olla eri mieltä töissä - 4 syytä, miksi se kannattaa
Ihmisillä on luonnollinen tarve kuulua joukkoon. Työyhteisössä porukkaan kuulumisen tarve voi kuitenkin johtaa siihen, ettei kukaan uskalla tai halua kertoa eriävistä mielipiteistään. Organisaatiopsykologi ja yrittäjä Jaakko Sahimaa kertoo, miksi poikkiteloin asettuminen kannattaa ja miksi työyhteisö voi paremmin, jos mielipiteitään tuo julki.
1) Olo kuin luolamiehellä? Päästä irti lauma-ajattelusta
Luolamiesaikoina eri mieltä oleminen saattoi johtaa hengenvaarallisiin vaarallisiin tilanteisiin – kukapa olisi halunnut jäädä ulkopuoliseksi, kun riskinä on, että mammutti tai sapelihammastiikeri tulee ja syö suihinsa? Jaakko Sahimaan mukaan moderni ihminen toimii edelleen usein samalla kivikautisella asenteella. Laumaan kuulumisen tarve on primitiivinen reaktio, koska ihmiset haluavat saada hyväksyntää.
- Poikkiteloin asettuminen vaatii aina enemmän satsausta ja energiaa. Kuitenkin jatkuva samanmielisyys johtaa siihen, ettei erilaiset äänet ja mielipiteet tule kuulluksi. Jokainen työyhteisö kaipaisi kyseenalaistajan ja eri tilanteissa eri tavoin. Esimerkiksi päätöksenteossa tarvitaan erityisesti eriäviä näkökulmia ja kriittistä ajattelua, Sahimaa kuvailee.
2) Älä junnaa - kasvua tapahtuu vain epämukavuusalueella
Samanmielisten oma kupla ja viiteryhmä on usein ihmisille se turvallisin paikka, koska siellä ei ole vaaraa joutua silmätikuksi tai ulkopuoliksesi. Digitaalinen maailma ylläpitää ja ruokkii kuplautumista entisestään – ja tämä on Sahimaan mukaan riski.
- Kuplautumiseen liittyy myös niin sanottu cancel-kulttuuri, josta on puhuttu paljon mediassakin. Cancel-kulttuurissa on ominaista se, ettei kestetä eriäviä mielipiteitä – ja eriävän mielipiteen lausunut ikään kuin deletoidaan kokonaan. Se on kuitenkin vaarallinen polku, sillä eri näkökulmien esiin tuomisen rikastuttaa ja tuoda uusia ideoita, Sahimaa miettii.
Vain yhden, oikeaksi määritellyn mielipiteen alla työskentely vähentää tai lopettaa täysin ihmisten kiinnostusta ilmaista mielipiteitään – ja motivaatio ja sitoutuminen yritykseen vähenee.
- Ehdottomuus ei ole koskaan hyvä asia. Jyräämisen sijaan pitäisi saada tilaa keskustelulle ja osallistaa kaikkia, tai edes antaa mahdollisuus hiljaisemmillekin tuoda oma mielipiteensä esille.
3) Hiljaisuus ei ole kultaa - mielipiteet lisäävät tiimin hyvinvointia
Ideaalissa työyhteisössä yksilö voi pelkäämättä tuoda esiin ajatuksiaan ja ideoitaan ilman, että tulee nöyryytetyksi tai sivuutetuksi – eli psykologinen turvallisuus on kohdillaan. Usein kuitenkin oletetaan, että psykologisen turvallisuuden luominen on vain esimiehen tehtävä. Kuitenkin tiimin hyvinvointi on loppupeleissä kaikkien vastuulla.
-Jokainen tiimin jäsen voi kantaa vastuuta työyhteisön toiminnasta. Yksilötasolla tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rohkaisee muita puhumaan ja antaa myös tilaa muiden mielipiteille, ei jyrää omilla mielipiteillään ja kuuntelee ja kysyy mieluummin kuin kyseenalaistaa, Sahimaa kuvailee.
Jos tiimin ja tiimin työn suuntaa haluaa kehittää tai parantaa sitä, mihin aikaa käytetään, on tärkeää pystyä tuomaan mielipiteensä esille. Myös todelliset työyhteisön epäkohdat nousevat esiin vain, jos vaikenemisen kulttuuri loppuu.
-Kaikkeen ei työssä voi vaikuttaa, mutta on tärkeä vaikuttaa niihin, joihin voi. Suun avaaminen voi lisätä omaa ja tiimin hyvinvointia. Kukaan ei ole ajatustenlukija: vain ääneen lausutut asiat nousevat yhteiseen ymmärrykseen ja keskusteluun. Moni asia on myös helpompi ratkaista, jos ne nostetaan esiin oikea-aikaisesti.
Katso lisää videolta
Organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa kertoo lisää lauma-ajattelun riskeistä videolla.
4) Älä ole seinäruusu - suu auki ja uralle pontta
Ihmiskunnan historiassa on tehty enemmän pahaa tekemättä jättämällä kuin tekemällä. Liiallinen myöntyvyys ja myötäily kaikessa aiheuttaa myös yksilötasolla herkästi sen, ettei muut oikeastaan kunnioita rajojasi. Ylitsesi voidaan kävellä nyt ja jatkossa.
- Suun avaamalla voi parantaa omaa asemaa ja neuvotteluasemaa palkkaneuvotteluissa tai omassa kehittymisessä ja urasuunnittelussa. Jos ei ikinä ilmaise omaa mielipidettä tai esitä eriäviä ajatuksia, määrittävät muut lopulta sen, millainen oma työpäivä on.
Sahimaan mukaan tähän liittyy tiiviisti myös se, että osaa sanoa tarvittaessa myös ei. Kyse on oikeastaan priorisoinnista.
- Jos sanot kyllä jollekin, sanot huomaamattasi ei jollekin muille. Annatko muiden määrittää, mihin aikasi ja energiasi menee? Sahimaa haastaa.
