Kestävä työelämä huomioi yksilöt – myös osatyökykyiset ja neuroepätyypilliset

Kestävä työelämä ei ole pelkkä trendi, vaan osallisuus ja tasa-arvoinen kohtelu ovat välttämätön osa parempaa työhyvinvointia. Ihannetilanteessa kaikkien kyvyt ja vahvuudet pääsisivät kukoistamaan, ja jokainen saisi tilaisuuden osallistua työelämään omana itsenään.

Itsestään tähän tilanteeseen ei ajauduta – sitä varten yritysten ja esihenkilöiden on otettava aktiivinen rooli yksilöllisten tarpeiden huomioimisessa ja työhyvinvoinnin edistämisessä.

Erilaisuudessa piilee suuri potentiaali

Yhteiskunnan kestävyys vaatii työikäisten laajempaa osallistumista työelämään. Haasteena on, että työelämän murroksen myötä erilaiset jaksamisen haasteet ovat kasvaneet. Työelämätutkimuksemme perusteella jopa 56 % työssäkäyvistä kokee stressin ja kiireen lisääntyneen.

Työn ja muun elämän tasapainottaminen itselle sopivalla tavalla lisää kuitenkin tutkitusti hyvinvointia. Erilaiset työsuhdemuodot ja esimerkiksi lyhennetty työviikko tarjoavat tähän mahdollisuuksia ja moni työntekijä on niihin halukas myös tarttumaan.

Pidän tärkeänä havaintoa siitä, että tutkimusten mukaan 10–20 % työntekijöistä on neuroepätyypillisiä, mutta työelämä huomioi tämän vielä suht heikosti. Työpaikkojen sisäiset toimintatavat voivat aiheuttaa osalle yksilöistä ylimääräistä kuormitusta, alentaa työkykyä tai pahimmillaan jopa sulkea heidät työelämän ulkopuolelle.

Onko meillä varaa jättää suuri määrä potentiaalia hyödyntämättä vain siksi, ettei sille anneta tilaisuutta päästä kunnolla käyttöön?

Ei ole, ei kansantalouden eikä yksilöidenkään kannalta. Kiinnittyminen työelämään tuo merkityksellisyyden lisäksi mukanaan taloudellista hyvinvointia ja voi osaltaan auttaa ratkomaan myös mahdollisia mielenterveyden haasteita.

Huomioi yksilöt – koko työyhteisö kiittää

Työnantajien kyky muokata omia toimintatapojaan ja tunnistaa paremmin yksilöiden tarpeita ja vahvuuksia on avainasemassa osatyökykyisten ja muiden erityisryhmien työllistymiseen ja menestymiseen työelämässä.

Työurien pidentyessä fakta on, ettei kaikkien työkyky välttämättä kestä täydellisenä eläkeikään saakka. Haastaisinkin työnantajat miettimään paitsi keinoja, joilla paitsi tuetaan eri yksilöiden mahdollisuuksia työllistyä, myös polkuja pidemmälle työelämässä.

Osa ratkaisua voisi olla työtehtävien pilkkominen pienempiin osaamisalueisiin, jolloin mahdollistettaisiin työnteko entistä useammalle – myös sellaiselle, jonka työkyky ei riitä kokoaikaiseen työhön.

Yksilöitä tai esimerkiksi kokonaista erityisryhmää silmällä pitäen tehdyt parannukset palvelevat usein muitakin työntekijöitä. Erilaisuuden näkeminen voimavarana haasteen sijaan monipuolistaa työelämää ja lisää kokonaisten työyhteisöjen innovatiivisuutta, mikä heijastuu myös mahdolliseen asiakaskokemukseen. Joustavuus kannattaa, sillä resilientti työyhteisö toipuu myös tutkitusti nopeammin kriiseistä ja haasteista.

Jopa 77 % työssäkäyvistä kertoo arvostavansa juuri työn joustavuutta aiempaa enemmän. Kaikki työ ei toki voi tarjota tekijöilleen joustoa samalla tavalla, eikä joustosta yksin olekaan työhyvinvoinnin takaajaksi. Kestävää työelämää luodaan työtehtävästä ja alasta riippumatta silloin, kun halutaan aidosti ymmärtää ja edistää yksilöllisyyttä ja monimuotoisuutta, tapoja olla ja tehdä eri tavoin.

Tarkista matkalla, että hyvinvointia viedään oikeaan suuntaan

Yksilöllisten tarpeiden huomioiminen on tuotava osaksi ihan jokapäiväistä työarkea. Se luo pohjan inhimilliselle johtajuudelle, jonka toteuttamisessa esihenkilöillä on merkittävä rooli. Mistä voisi lähteä liikkeelle?

Painopiste kannattaa siirtää työuupumuksen ehkäisystä tapoihin tukea työntekijöiden voimavaroja. Hyvinvointitiimillemme tulleet 50 000 yhteydenottoa viime vuoden ajalta osoittavat tarpeen matalan kynnyksen hyvinvointipalveluille olevan suuri.

Keskeistä on, että odotukset ja todellisuus kohtaavat, eivätkä työnantajat vain kuvittele tietävänsä työntekijöiden toiveet. Hyvinvointitiimissämme asiaa on tarkasteltu työntekijöiltämme kerätyn palautteen pohjalta ja se on ollut meille toimiva keino varmistua siitä, että askeleita otetaan varmasti oikeaan suuntaan.

Haluan kutsua työnantajat edistämään kaikille kestävää työelämää, yhdessä ja erikseen. Tavoitteita ei tässäkään asiassa saavuteta ihan hetkessä, se vaatii ennen kaikkea sitoutumista ja valmiutta katsoa asioita uusien lasien läpi – olemme kuitenkin yhteisellä polulla, jolla pienikin askel eteenpäin on merkityksellinen.