Miten ammatillinen kuntoutus muuttuu tulevaisuudessa – vai muuttuuko se?

Baronan työkykypalveluiden työuravalmentaja Mirja Meskasella on yli 30 vuoden kokemus ammatillisen kuntoutuksen parissa työskentelystä. Työkokeiluohjaajan ja työuravalmentajan työn kautta hän on nähnyt, kuinka ammatillinen kuntoutus on muuttunut ja kehittynyt. 

Meskanen on myös nähnyt, kuinka työelämän vaatimukset ja odotukset ovat muuttuneet vuosien varrella. 

– Sosiaalisten taitojen merkitys on korostunut työelämän rakennemuutoksen myötä. Myös tietotekniikan hallinta, kielitaito, joustavuus ja itseohjautuvuus ovat tärkeitä kriteereitä. Aikaisemmin, kun työ oli suorittavaa ja fyysistä maatalous- ja teollisuustyötä, ei ollut tietoakaan etätöistä tai työajan joustavuudesta siinä määrin mitä nykyään.

Tekniikan kehittyminen ja etätöiden lisääntyminen ovat näkyneet myös ammatillisessa kuntoutuksessa. Yhä enemmän valmennuksia hoidetaan onnistuneesti etäyhteyksien välityksellä. Meskaselle mikään ei kuitenkaan korvaa kasvokkain kohtaamista. 

– Tapaan ihmiset mieluiten kasvotusten, jotta kohtaaminen olisi mahdollisimman aito. Sanatonta viestintää on mahdotonta lukea etänä ja se kertoo ihmisestä ja hänen tilanteestaan kuitenkin todella paljon. Tässä työssä ihmisiä ja heidän tilanteitaan tulee osata lukea. 

Etätyö ja digitalisaatio ovat muuttaneet työn teon muotoa, mutta ammatillisen kuntoutuksen tehtäväkuva ei sinänsä ole muuttunut. 

– Valmentajan tehtävä on edelleen löytää kuntoutujan kannalta mahdollisimman hyvä itsenäisen toimeentulon väylä ja tukea sen kestävää jatkumista.  

Luottamus onnistuneen valmennuksen kulmakivi 

Ammatillinen kuntoutus on apuna silloin, kun henkilön työkyky on jostain syystä alentunut eikä vanhaan työhön ole enää paluuta. Taustalla voi olla työstä johtuvia fyysisiä tai henkisiä syitä. Usein haavat ovat vielä kipeitä ja niistä saatetaan avautua kuntoutuksen yhteydessä. 

– Ihmiset ovat hyvin erilaisissa tilanteissa meidän luoksemme tullessaan ja silloin valmentajan tulee osata mukautua asiakkaan tilanteeseen. Valmentajan täytyy osata kuunnella, mitä asiakas tarvitsee.  

Ammatilliseen kuntoutukseen päästään yleensä työeläke- tai tapaturvavakuutusyhtiöiden kautta. Työeläkekuntoutuksessa kuntoutuja on ollut jo työmarkkinoilla, jolloin valmiudet uuteen työhön ovat paremmat. Myös työelämätaidot ovat hanskassa. 

– Kohtaaminen ja kuunteleminen ovat tärkeitä, sillä joskus kuntoutuja tarvitsee enemmän tsempparia ja sparraajaa ja joskus vain jonkun, jonka hoitaa prosessia eteenpäin. Arvostan moniammatillista tiimityötä ja tämä toimintatapa on kulkenut työurani matkalla aina jollakin tavalla. 

– Oli tilanne mikä tahansa, luottamuksellisen ilmapiirin luominen on kaikista tärkeintä. Kuntoutujalle pitää osata antaa aikaa ja osoittaa, että olemme tässä häntä varten. Valmennus toimii, kun luottamus on saatu rakennettua. Silloin myös kipeiden asioiden esiin ottaminen on helpompaa. 

Työuravalmentajan työ on jatkuvaa oppimista. Valmentajan tulee olla ajan tasalla työmarkkinoista ja yhteiskunnallisista asioita. Jatkuvaa tiedonjanoa Meskasella tulee ikävä, kun hän seuraavaksi siirtyy viettämään ansaittuja eläkepäiviä. 

– Minusta tuntuu, että ammatillinen kasvu on edelleen kesken. Sitä ei koe olevansa riittävän valmis koskaan. Kun työtä tehdään ihmisläheisesti, matkan varrella on aina tilanteita, jotka ovat uusia ja mihin pitää etsiä ratkaisuja. Olen kokenut työn omakseni, ja olen aina halunnut oppia lisää ja kehittyä. 

Kuntoutus muuttuu yhteiskunnan muuttuessa 

Digitalisaatio ja työn pirstaloituminen vaikuttavat myös ammatilliseen kuntoukseen, kuten mihin tahansa työhön. Työelämän haasteena tulee olemaan kuitenkin enenevissä määrin työhyvinvointi ja työssä jaksaminen, jolloin myös työterveyshuollon rooli tulee korostumaan entisestään. 

Aikaisempi, mahdollisesti vuodesta toiseen samanlaisena pysyvä työ ja pitkän aikavälin suunnitelmat ovat nyt harvinaisempia. Maailmanlaajuiset megatrendit vaikuttavat jo pienemmänkin yrityksen talouteen ja näin ollen yksilön elämäntilanteeseen. 

– Heikommassa työmarkkina-asemassa olevia ihmisiä työllistyi aiemmin niin sanottuun suojatyöhön, jossa työn tuottavuuden vaatimukset olivat maltilliset ja työn tekemisen erityistarpeet huomioitiin. Nykyisessä työmarkkinatilanteessa nämä ihmiset eivät pärjäisi, eivätkä löytäisi paikkaa työmarkkinoilta. Mielestäni tässä tapahtui yhteiskunnassa konkreettinen rakennemuutos heikosti työllistyvien ihmisten kohdalla.

Suuria haasteita luo nimenomaan syrjäytymisen ehkäiseminen, ja ratkaisuksi Meskanen ehdottaa yksilöllisten tarpeiden huomioimista. 

– Tähän liittyen toivonkin, että ratkaisujen löytymisessä voidaan olla joustavia, vaikka sopimuskäytänteet ohjaavatkin ammatillista kuntoutusta. Kyse on aina yksilöstä ja mikäli me kykenemme auttamaan ihmisen takaisin työhön, on sen vaikutukset mittavia yksilön, hänen läheistensä sekä yhteiskunnan näkökulmasta.

– Uskon, että vuosikymmenen päästä ammatillinen kuntoutus merkitsee jotain aivan muuta kuin mitä se tänä päivänä merkitsee. Joka tapauksessa ihmisten kohtaaminen nyt ja tulevaisuudessa on kaikkein arvokkainta.