Tarvitsemme lisää ilmaa – mitä opin äidiltäni

Elämme erikoista aikaa. En tässä lähde esittelemään talouspoliittisia analyysejä ja perusteltuja arvioita tulevasta talouden lainalaisuuksiin nojaten. Totean vain, että tulevaisuus on harmaan sumun peitossa ja sen ennustaminen on ehkä vaikeampaa kuin koskaan. 

Epävarmoilla ja epäselvillä tulevaisuudennäkymillä on vaikutusta meidän arkeemme. Epävarmuus alkaa sävyttämään keskustelujamme, vaikuttamaan päätöksiimme, joskus jopa aiheuttaen päättämättömyyttä ja pysähtyneisyyttä. Hyvä draivi, fiilis ja ilo on vaarassa hävitä. Mutta harmaus on värien puutetta, sitä voidaan korjata tuomalla värejä. Ilottomuus on ilon puutetta, sitä korjataan tuomalla iloa. Pahuus on hyvän puutetta, sitä korjataan luomalla ja edistämällä hyvää.  

Tarvitsemme iloa arkeen kaiken sen harmauden keskellä, mitä elämme ja koemme. Iloa arkeen saamme nostamalla pintaan iloisia asioita, niiden haasteiden lisäksi, joita meidän luonnollisesti on elämässämme ratkottava. Pysähdytäänpä vielä hetkeksi pohtimaan – onko tässä ristiriita? Saatamme ajatella, että juuri nyt pitäisi keskittyä ongelmien ratkomiseen, kun olemme taloudellisessa taantumassa tai vähintään menossa sitä kohti. Tottakai – pitää olla valmis ottamaan vastaan se, mitä tuulettimeen on lentämässä.  

Mutta, eikö tässäkin hetkessä ole kaikista tärkeintä pitää ilo, hyvä draivi ja fiilis yllä? Luoda uskoa tulevaan pimeän keskellä? Vai onko se tyhjän nauramista, niin kuin vanha kansa sanoi. Vai onko ennemminkin totta, että kun rentous häviää, mailasta puristaminen lisääntyy ja suorituskyky laskee. Niin se on, iloa tarvitaan lisää, ennen kaikkea kriisin keskellä ja sen lähestyessä.  

Mielenterveyden ja hyvinvoinnin haasteet pitää ratkaista yhdessä 

Sitten syvemmin isoon, ehkä vähän arkaankin aiheeseen, johon pitäisi löytää selkeitä keinoja hurjan pelottavan kehityskulun pysäyttämiseksi. 

Koko länsimaista yhteiskuntaa haastaa kasvava työkyvyttömyys. Haasteet näkyvät koko ajan nuoremmissa ikäluokissa. Meillä on useita merkkejä siitä, että nuoret pelkäävät työelämää, jo ennen kuin ovat edes siellä. Tähän teemaan tulen palaamaan erikseen. Mutta, palatakseni työkyvyttömyyden haasteeseen yleisellä tasolla: Taustalla on usein mielenterveyteen liittyvät kysymykset. Jaksamisen ongelmat. Mitä me kaikki voimme tehdä pysäyttääksemme tämän kehityskulun – yrityksinä ja yksilöinä. 

Yrityksissä usein tuijotetaan työterveyden kanssa sairaspoissaolotilastoja ja mietitään, miten niitä saataisiin pienemmäksi. Käydään kolmikantaneuvotteluja, kun työkyky ollaan vaarassa menettää. Mietitään eläkevakuutusyhtiöiden ja muiden toimijoiden kanssa valmennuksia henkilöille, jotka ovat jo jollain tavalla riskiryhmässä. Kaikki tämä on tietysti äärimmäisen tärkeää, usein pakollistakin. Mutta, olemme aina myöhässä, jos tilanne on päässyt jo noin pitkälle. Mitä muuta voisimme tehdä? 

Perusasioiden kuntoon laittaminen vaikuttaa isosti 

Ihminen tarvitsee perusasioita. Kun väsyttää, pitää nukkua enemmän. Väsyminen on levon puutetta. Kun surettaa tai ahdistaa, on surtava pois. On tuotava iloa lisää tai poistettava ahdistuksen aiheuttajat, jos se on mahdollista. Kun on liikaa töitä, töitä pitää vähentää. Kun on huonoa johtamista, johtamista pitää parantaa. Jos on epäystävällistä tai epäasiallista käyttäytymistä, siihen pitää puuttua ja sellainen toiminta pitää poistaa.  

Tästä luettelosta tulisi täydellisenä aika pitkä. Mutta jo nämä esimerkit auttavat meitä tunnistamaan sen, kuinka perusasioista lopulta on kysymys.    

Perusasioiden hyvin hoitaminen johtaa isoon vaikutukseen. Lopulta yhteinen ajattelu ja yhteinen keskustelu muovaa myös kulttuuria, niin yritysten sisällä kuin laajemmin yhteiskunnassa. Meidän, yritysten ja niitä johtavien johtajien ja esihenkilöiden on näytettävä näissä mallia. Tehtävä esimerkiksi pakolliseksi näinä teams-aikoina tauot työpäivän aikana. Lehden lukeminen kesken työpäivän, vapaa keskustelu kahvihuoneessa tai vaikka virkistävä kävelylenkki ulkona, yksin tai kollegan kanssa edistävät palautumista. 

Kasvu ja kannattavuus tulevat hyvinvoivista ihmisistä 

Äitini, vanhan kansan ihminen, sanoi minulle usein nuoruudessani: ”Nyt on hyvä rahoittua kotiin.”  

En äitini silloista tarkoitusta oikein aina ymmärtänyt, mutta nyt sen ymmärrän. Ihmiselle ei ole hyväksi vain jatkuvasti juosta ja suorittaa. Voidakseen hyvin, on hyvä välillä rauhoittua kotiin ja olla tekemättä mitään.   

Trendinä ja vastavoimana on suorituskeskeisyys. Meistä monella on urheilukello, tai sormus, joka kertoo milloin on nukuttava ja kuinka paljon. Mitä ihmettä? Emmekö enää tiedä itse, milloin tarvitsemme lepoa? Tai olemmeko niin välinpitämättömiä läheisistämme, kollegoistamme, että emme avaa keskustelua siitä, että voitko hyvin, pitäisikö kuormaa vähentää tai rauhoittua kotiin. Jopa levosta on tulossa suorittamista. Voidaan laittaa rasti ruutuun, että nyt on levätty ja taas voidaan puristaa. Teknologia on hyvä juttu, se auttaa meitä monessa, mutta emme saa unohtaa sitä tärkeintä: iloa ja hyvinvointia, jonka itse tunnemme ja jota levitämme ympärillemme.

Millään tässä kirjoittamallani en tarkoita sitä, että kasvun ja kannattavuuden tekeminen ei olisi tärkeää. Päinvastoin, ajattelen niin, että niitä ei saavuteta, ellei iloa, ilmaa ja hyvinvointia pystytä rakentamaan jokaisessa yhteisössä kaikkina aikoina – vaikeinakin. 

Want to read this in English? We need more air – lessons learned from my mother