Service deskistä tiiminvetäjäksi – Henryn työura sai vauhtia Puolasta

IT-tuen tiiminvetäjänä työskentelevä Henry Kujanpää on viihtynyt Puolan Katowicessa jo kahdeksan vuotta. Baronan palvelukeskus on tarjonnut erinomaiset mahdollisuudet erilaisten taitojen kehittämiseen ja uralla etenemiseen.

Henry muutti ensimmäistä kertaa Katowiceen vuonna 2015, jolloin hän opiskeli vielä tietojenkäsittelyä Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa. Kaupunki teki heti lähtemättömän vaikutuksen.

- Ensimmäisellä reissulla tein service desk -töitä Baronan palvelukeskuksessa, kunnes palasin Suomeen viimeistelemään opinnot. Muutaman kuukauden kuluttua ajattelin, että perhana, pakko päästä taas Puolan puolelle, Henry kertoo.

Valmistuttuaan tietojenkäsittelyn tradenomiksi Henry päätti palata takaisin Katowiceen. Vakituinen työpaikka löytyi Baronalta tutusta työyhteisöstä.

Ensimmäiset kaksi vuotta sujuivat service deskissä asiakkaiden tietoteknisiä ongelmia ratkoen. Pikkuhiljaa työnkuva täydentyi vaativammilla tehtävillä kuten palvelin- ja verkkovalvonnalla ensin yövuoroissa ja lopulta täysiaikaisesti päivävuoroissa.

Esihenkilötyö haastoi uudella tavalla

Sysäys esihenkilötehtäviin tapahtui pari vuotta sitten Henryn halusta kokeilla jotakin uutta.

- Vaikka teknologiapuoli kiinnostaakin, niin halusin haastaa itseäni ja katsoa, millaista työskentely olisi, jos se tapahtuisi enemmän ihmisten kanssa.

Mahdollisuus uuteen työhön avautui jälleen palvelukeskuksesta ja Henry ryhtyi vetämään noin 17 hengen asiantuntijatiimiä.

Työnkuva muuttui kertaheitolla radikaalisti, Henry kertoo. Vastuihin kuuluu muun muassa service desk -asiantuntijoiden rekrytoiminen ja uusien prosessien jalkauttaminen työntekijöille. Parasta tiiminvetäjän työssä on Henryn mielestä vaihtelevuus. Tilanteet saattavat muuttua nopeasti.

- Joka päivä on erilainen. Perusviikko voi olla pelkkää palavereissa istumista, seuraavalla viikolla voidaan olla toivottamassa uusia työntekijöitä taloon.

Esihenkilötyön myötä Henry kertoo oppineensa paljon uusia taitoja. Itsevarmuutta on tullut niin palaverien vetämiseen kuin isoille ryhmille puhumiseen.

- Etenkin soft skillseihin on tullut kehitystä reilusti, Henry kertoo.

Työntekijöistä huolehtiminen tärkeässä roolissa

Palvelukeskukseen saapuu joka vuosi uusia työntekijöitä Suomesta ja suurella osalla tulokkaista ei ole ennestään kokemusta ulkomailla asumisesta. Esihenkilön rooliin kuuluu olennaisesti työntekijästä huolehtiminen koko työsuhteen ajan ja Katowicessa se tarkoittaa vahvempaa läsnäoloa ja tukea heti ensimmäisistä päivistä lähtien.

Esimerkiksi asunto järjestyy uusille työntekijöille Baronan kautta ensimmäisten kuukausien ajaksi ja uuteen kulttuuriin ja tapoihin sopeutumista edesautetaan kattavalla perehdytyksellä. Tarjolla on muun muassa maksuttomia puolan kielen alkeiskursseja.

Palvelukeskuksessa noudatetaan paikallista työehtosopimusta ja lainsäädäntöä, jotka poikkeavat Suomen vastaavista. Henryn mukaan esimerkiksi lomapäivät lähtevät kertymään alusta lähtien ja uudelle työntekijälle kertyy parikymmentä lomapäivää heti työsuhteen alkaessa.

Myös ruokailukulttuurissa on eroja.

- Puolalaisessa firmassa kahdeksan tunnin työpäivän aikana on oikeutettu vain 15 minuutin taukoon, mutta koska Barona on pohjoismainen firma, niin olemme oikeutettuja puolen tunnin ruokataukoon ja kahteen vartin kahvitaukoon. Puolassa ei edes käytetä lounastermiä. On aamupala, toinen aamupala, päivällinen ja illallinen. Lounaspaikkoja ei löydy samaan malliin kuin Suomessa, hän kertoo.

Puolasta on tullut toinen kotimaa

Henry on ehtinyt asumaan Puolassa jo sen verran pitkään, ettei suuria yllätyksiä enää tule vastaan. Alussa eniten yllätti kuitenkin se, ettei englannilla pärjännytkään kaikissa tilanteissa.

- Suomessa on vahva oletus, että missä vain pärjää englannin kielellä. Täällä etenkin kaupassa auttaa, jos osaa edes tervehtiä puolaksi. Toisaalta nuori sukupolvi puhuu enemmän englantia.

Sopeutumista on edistänyt puolalainen tyttöystävä, jonka avulla maan tavat ovat tulleet tutuiksi. Yhdessä on matkustettu ympäri Puolaa, pohjoisen upeilla hiekkarannoilla ja etelän lumisilla vuorilla, sekä käyty lähimaissa kuten Tšekissä, Itävallassa ja Kroatiassa, joihin pääsee nopeasti esimerkiksi autolla. Myös tyttöystävän suvun mökiltä löytyy aina jotakin ”hanttihommia”, Henry kertoo.

Tulevaisuutensa Henry näkee Puolassa, josta on tullut jo toinen kotimaa. Yhden vinkin hän vielä mainitsee Katowiceen matkaaville kaiken varalta.

- Katowicessa on villisikoja ja itsekin näin kerran yhden seisoskelevan varjossa, kun astuin pubin ovesta ulos. Puolalaisessa lastenlaulussa sanotaan, että ainoa tapa päästä villisikaa karkuun on kiivetä puuhun, sillä villisiat eivät näe ylöspäin. Sillä kertaa ei kuitenkaan tarvinnut etsiä sopivaa puuta, vaan villisika meni menojaan.