Ravintola-ala ansaitsee nostetta – kääritään yhdessä hihat mahdollisuuksien äärellä

Ravintola-alan arjessa tuotetaan asiakkaille elämyksiä ja luodaan yhteiskuntaan tärkeitä kohtaamispaikkoja. Ironista kyllä – alan työpaikat ja työnhakijat näyttävät kohtaavan toisensa työmarkkinoilla varsin heikosti. Vetovoimatekijöiden palauttamiseen ei välttämättä tarvita viisastenkiveä, vaan olemassa olevia käytäntöjä päivittämällä ja yhdessä eteenpäin katsomalla voidaan saavuttaa isojakin asioita.

Ravintola-alalta on perinteisesti löytynyt monelle nuorelle se ensimmäinen työpaikka, jossa tärkeää kokemusta on päässyt kartuttamaan. Vuonna 2021 ammatillisessa koulutuksessa mara-alan suosio oli kuitenkin kaikista koulutusohjelmista heikoin, minkä ohella päänvaivaa on aiheuttanut työnhakijoiden määrän vähentyminen jopa tuhansilla pelkästään muutamien viime vuosien aikana.

Mikä tässä on taustalla ja minkä olisi muututtava, jotta kadonneiden ravintolatyöntekijöiden katseet kääntyisivät jälleen kohti alan työtilaisuuksia?

On tullut aika puhua alasta positiivisesti

Työ- ja elinkeinoministeriön tekemän selvityksen perusteella ravintola-alan rekrytointeja hankaloittaa merkittävä kohtaanto-ongelma. Avoimien työpaikkojen ja työttömien työnhakijoiden yhtäaikainen määrä on varsinkin mara-alalla poikkeuksellinen, mutta syystä tai toisesta nämä eivät kohtaa toisiaan työmarkkinoilla.

Ravintola-alan ympärillä on lisäksi jo pitempään leijunut hieman ikävä aura. Alan työoloja ja palkkausta on arvosteltu ja pandemia tuli rikkoneeksi vastikään yhden ravintola-alan varmimmista lupauksista – sen, että töitä on aina tarjolla. Ei ole ihme, että ala on tämän seurauksena työntänyt tekijöitä pois.

Vastoinkäymisiä on toki matkan varrelle osunut ja kritiikistä on aiheellista ottaa opiksi, mutta olisiko sen vastapainoksi paikallaan puhua myös kaikesta siitä positiivisesta, jota ala on samanaikaisesti pullollaan?

Ravintola-alalla ihmisen tekemä työ on edelleen arvokasta

Ei voida kiistää, etteikö ravintola-alalla tehtävällä työllä olisi valtava kulttuurinen merkitys. Alan ammattilaiset ovat omalla panoksellaan rakentamassa paikkoja ja mahdollistamassa palveluita, joissa ihmiset voivat kohdata toisiaan. Ilman riittävää työvoimaa joudutaan turvautumaan yhä enemmän itsepalveluun ja automatisaatioon, jotka ovat jo nyt arkipäivää monella alalla.

Vaikkei ihminen voittaisikaan konetta nopeudessa ja rutiinissa, vuorovaikutus koneen kanssa on jokseenkin kylmää ja kliinistä. Ihmisen tekemä työ nouseekin robottien rinnalla uudenlaiseen arvoon ja moni on edelleen valmis maksamaan ravintolakokemuksestaan hieman enemmän saadessaan hyvää palvelua.

Akuuttiin työvoimavajeeseen on jo nyt osittain pystytty puuttumaan kansainvälisen rekrytoinnin keinoin. Baronalla on viimeisen kymmenen vuoden aikana saatu loistavia kokemuksia esimerkiksi ammattitaitoisten filippiiniläiskokkien osalta. Monimuotoisuuden avulla voidaan lisätä tutkitusti tuottavuutta ja rohkeus kulkea sitä kohti tulee varmasti olemaan osa ratkaisua myös ravintola-alalla.

Otetaan opiksi ja ollaan valmiita muuttumaan yhdessä

Meillä on edessä peiliin katsomisen paikka myös siinä mielessä, että nykypolven uusi työvoima arvostaa vapaa-aikaa ja vastuullisuutta aivan uudella tavalla. Jos työpaikat eivät vastaa näihin toiveisiin, näkyvät seuraukset välittömästi heikkoina työllisyyslukuina. Käynnissä ovatkin työntekijän markkinat, joilla jokainen voi suurin piirtein valita, mitä ja missä tekee.

Nyrkin pöytään lyöminen tilanteen äärellä ei kuitenkaan kannata. Työntekijöiden arvojen muuttuessa alan tulee olla valmis ravistelemaan sisäisiä toimintamallejaan siten, että ne näyttäytyisivät yhä useammalle mielekkäinä. Koko alaa koskevat ratkaisut edellyttävät yhteistyötä ja aktiivista keskustelua – ravintola-ala tunnetaan innovatiivisuudestaan ja yhteisöllisyydestään myös tiukan paikan tullessa, joten muutosta kohti mentäessä on syytä istua yhteiseen pöytään jakamaan parhaat kehitysideat.

Polku työelämään tulee tehdä helpoksi

Yksi ravintola-alan valttikorteista on, että se on aina tarjonnut valtavan määrän erilaisia työnkuvia ja tapoja tehdä töitä. Moni nuori ei ole kuitenkaan ehkä koskaan tullut ajatelleeksi, että ravintola-ala voisi olla juuri hänen juttunsa. Oppilaitosten ja ravintola-alan yritysten välistä yhteistyötä olisi syytä tiivistää entisestään, jotta mahdollisuudet avautuisivat paremmin vielä urapolkuaan pohtiville.

Perinteisen työharjoittelun ohella tarvitaan lisää yksilöllisiä väyliä ja tapoja, joiden kautta yhä useampi nuori voi löytää kipinän ravintola-alan työhön ja pitää polkua sinne itselleen mahdollisena vaihtoehtona. Uskon, että erilaiset lyhytkoulutukset tulevat yleistymään varsinaisten koulutusohjelmien rinnalla ja toimimaan matalan kynnyksen kimmokkeena alalle.

Baronan Koutsien tarjoama Raflateam-lyhytvalmennus on suunnattu täysin uusille alalle tulijoille, joilta löytyy motivaatiota ja into päästä alan töihin kiinni. Valmennus yksin ei tee kenestäkään ammattilaista, mutta sen kautta pääsee kiinni alan perustekemiseen ja saa käsitystä siitä, millaista on työskennellä osana ravintola-alan työyhteisöä. Yhtenä Raflateamin tavoitteena on, että mahdollisimman moni innostuisi jatkamaan alan töissä ja kehittyisi sen kautta ammattilaiseksi.

Hyvät kokemukset houkuttelevat myös uusia tekijöitä

Ravintola-alalla vallitsee perinteisesti todella voimakas yhteisöllisyys, jota ei monella muulla alalla pääse kokemaan ja moni jääkin jo sen ansiosta alalle vuosikausiksi hommiin. Pitkän ura ei kuitenkaan tarvitse näyttäytyä paikalleen jämähtämisenä, sillä ihmiset tulevat jatkossa yhä todennäköisemmin kouluttautumaan koko ikänsä ja uransa ajan. Oman kiinnostuksenkohteen voi löytää alan sisältä myös myöhemmässä vaiheessa ja erikoisosaamista kohti kulkemiselle kannattaa luoda edellytyksiä, jotta mielekkyys työn tekemiseen säilyisi.

Ravintola-ala itsessään on valtava koulu pelkästään työelämää ajatellen ja tarjoaa mielettömiä oppimisen paikkoja riippumatta siitä, mihin tekijä lopulta tähtää. Pitkää uraa intohimoisesti rakentavien ohella ravintola-alan pyörittämiseen on aina osallistunut suuri massa osa-aikaisia työntekijöitä, joista monelle ala näyttäytyy periaatteessa läpikulkuväylänä matkalla muiden alojen töihin.

Alalla on jatkossakin tärkeää pystyä varmistaa, että lyhytaikaisestakin piipahduksesta alalla jää työntekijälle hyvä maku. Positiivisista kokemuksista syntyvä kaiku kantaa yleensä pitkälle ja voi parhaimmillaan sytyttää toisaalla kipinän suunnata alalle kerryttämään omaa kokemuspankkia.

Kirjoittaja työskentelee Baronan horeca-alan myyntijohtajana ja luotsaa yhdessä asiakkuuspäällikkö Melina Siimeslahden kanssa Samasta vai erikseen? -podcastia, jossa keskustellaan vaihtuvien vieraiden kanssa ravintola-alaa koskettavista teemoista laajalla kattauksella – katse optimistisesti alan mahdollisuuksissa ja tulevaisuudessa.