Pomon voi aina haastaa – 4 syytä, miksi se kannattaa
Esihenkilö luotsaa tiimiään, käskee ja sanoo aina viimeisen sanan? Ei välttämättä. Modernissa työyhteisössä alaisten kannattaa välillä haastaa, avata rohkeasti suunsa ja tuoda eriäviä mielipiteitä pöytään. Tässä neljä syytä, miksi se kannattaa!
1. Myötäily on helppoa – mutta se ei aina kannata
Organisaatiopsykologi ja yrittäjä Jaakko Sahimaan mukaan on luonnollista etsiä vahvoja auktoriteetteja, joita seurata ja joiden mielipiteitä uskoa.
– Ihmisillä on taipumus lyöttäytyä sellaisten auktoriteettien seuraan johdettavaksi, joilla on näkemystä ja karismaa. On helppoa mennä virran mukana, kun joku ilmaisee mielipiteensä tarpeeksi painokkaasti. Silloin ei tarvitse itse pinnistellä asian eteen, Sahimaa kuvailee.
Kaikki viisaus ei kuitenkaan aina asu esimerkiksi oman esihenkilön päässä. Vaikka se tuntuisi pelottavalta, on Sahimaan mukaan on tervettä haastaa auktoriteetteja ja kyseenalaistaa sitä, miksi asioita tehdään tietyllä tavalla. Joskus vahvuus tulkitaan oikeassa olemiseksi turhaan.
– Vahva auktoriteetti näyttäytyy monelle oikeassa olemisena. Jos pomo on vahvasti jotain mieltä, voi olla haastavaa sanoa mitään eriävää. Varsinkin, jos oma itseluottamus on huono tai kärsii huijarisyndroomasta, Sahimaa jatkaa.
2. Liian samaa mieltä – älä passivoi itseäsi
Moni vetoaa siihen, että pomo on kuitenkin se, joka työyhteisössä sanoo viimeisen sanan. Nykypäivänä pelolla johtaminen on kuitenkin harvinaisempaa ja yhä useampi yritys uskoo matalaan hierarkiaan ja yhdessä tekemiseen. Silti näissäkin työyhteisössä piilee omat riskinsä.
– Pelolla johtaminen aiheuttaa alaisten passivoitumista. Silti myös hyvän auktoriteetin alaisuudessa voi päätyä liialliseen samanmielisyyteen jatoisenlaiseen passiiviseen tilaan, Sahimaa komppaa.
Vaikka esihenkilön ja tiimin välinen suhde olisikin välitön ja terve, voi oman eriävän mielipiteen esittäminen tuntua uuvuttavalta. Miksi heiluttaa toimivaa venettä? Aivojen käyttäminen kannattaa, koska se vähentää urautumista ja voi tuoda uusia näkökulmia.
– Poikkiteloin asettuminen vaatii aina enemmän satsausta ja energiaa. Kuitenkin jatkuva samanmielisyys ja kuplautuminen johtavat siihen, etteivät erilaiset äänet ja mielipiteet tule kuulluksi, vaikka tarkoitusperät olisivat kuinka hyvät.
3. Mieti rooliasi – kehitys tapahtuu epämukavuusalueella
Jokaisen kannattaa pysähtyä pohtimaan omaa suhdettaan auktoriteetteihin ja rooliinsa tiimissä. Oletko luonnostasi kyseenalaistaja vai enemmän myötäilijä?
– Olisiko sinulle hyödyllistä opetella sovinnollisuutta ja kompromissin tekemisen taitoja? Vai harjoitella kuitenkin enemmän oman mielipiteen esiintuomista ja oman pään pitämistä?
Sahimaan mukaan avoin dialogi tiimissä vaatii psykologista turvallisuutta työyhteisössä. Jos tilanteisiin liittyy pelko seurauksista, harva uskaltaa avata suunsa ja haastaa esitettyjä asioita.
– Tarkoitus ei tietenkään ole se, että kaikkien pitäisi muuttaa itseään vastarannankiiskiksi. Kuitenkin oman ajattelun säilyttäminen ja kehittäminen on oleellisen tärkeää myös tiimin ja yrityksen kannalta. Itsensä alttiiksi laittaminen ja epämukavuusalueelle meno tuo usein kasvua ja kehitystä, Sahimaa sanoo.
4. Pelottaako vielä? Mieti, mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua
Työelämä on jatkuvassa muutoksessa ja tahti on nykypäivänä kova. Voi tuntua haastavalta olla jatkuvasti avaamassa suutaan asioihin, jotka eivät silti välttämättä muutu. Sahimaa kuitenkin kannustaa yrittämään.
– Asioissa on aina useampi puoli ja harvoin vain yksi ratkaisu on paras. Kritiikki kritiikin vuoksi ei ole tavoite, vaan se, että myös muita vaihtoehtoja ja ratkaisuja nousisi pöydälle. Silloin myös eriävät äänet ja mielipiteet tulee kuulluksi, hän sanoo.
Vaikka oman esihenkilön mielipiteiden kyseenalaistaminen voi hirvittää, asiaa ei silti tarvitse pelätä. Kannattaa kysyä itseltään, mikä on pahin, mitä voi tapahtua sen jälkeen, kun avaa suunsa.
– Myötäily tai vaikeneminen eivät koskaan kehitä tiimiä, yritystä eikä yksilöä – eivätkä tuo uusia näkökulmia asioihin, Sahimaa summaa.