Bern, 34, toteutti unelmansa ja tuli hoitajaksi Suomeen – ”Olen aina nähnyt itseni asumassa pysyvästi ulkomailla”

Sairaanhoitaja Bern Amar lähti ennakkoluulottomasti Suomeen töihin lähihoitajaksi vuonna 2012. Hän ei ole katunut päätöstään kertaakaan. 

Filippiiniläinen Bern Amar, 34, ajautui hoitotyöhön alun perin siksi, että ammatin kautta olisi mahdollista nähdä maailmaa.

– Olen aina nähnyt itseni asumassa pysyvästi muualla. Ehdin työskennellä paikallisessa sairaalassa viisi vuotta, kun aloin oikeasti miettimään, mitä haluan elämälläni tehdä. Halusin muualle, Bern Amar kertoo.

Lähtöön avautui yllättäen mahdollisuus vuonna 2012 hoitajia rekrytoinneen Opteamin kautta. Opteamista tuli osa Baronaa vuonna 2017.

– Ystäväni vinkkasi, että hoitajia ollaan rekrytoimassa Filippiineiltä Suomeen lähihoitajiksi. En edes tiennyt, missä Suomi on, mutta kiinnostuin. Lähinnä mietin, sataakohan siellä lunta, Bern nauraa.

Bern kävi Manilassa haastattelussa ja kävi orientaatiossa.

– Olen aiemminkin hakenut ulkomaille töihin, mutta minua ei ole hyväksytty. Minulta on aina puuttunut jotain koulutuksestani. Siksi tämä nopea prosessi lähihoitajan työhön tuntui hyvältä.

Lähtijöille pidettiin Manilassa viisi kuukautta kestänyt kielikoulutus. Siellä perehdyttiin myös suomalaiseen kulttuuriin perinpohjaisesti.

– Kielikoulutuksen jälkeen tuli tunne, että olemme valmiita lähtemään Suomeen. Toki Suomen-päässä sitten tajusimme aika nopeasti, että kirjakieli on aivan erilaista kuin puhuttu kieli, Bern nauraa.

”Meitä autettiin aivan kaikessa”

Suomeen Bern saapui parinkymmenen hengen ryhmässä syksyllä 2012. Jännitys oli käsin kosketeltavaa.

– Suomi oli niin erilainen maa kuin Filippiinit. Kukaan ei kuitenkaan tullut katumapäälle, vaikka sääkin oli pimeä ja kylmä eikä kellään ollut oikeanlaisia vaatteita, Bern kuvailee alun tunnelmia.

Opteam auttoi hoitajia alusta lähtien ja oli hankkinut muun muassa asunnot valmiiksi.

– Me olimme aivan pihalla aluksi, mutta onneksi jokaiselle oli määrätty oma henkilö auttamaan käytännön asioissa alkuun: pankissa, maistraatissa, julkisissa ja ruokakaupassa. Hänelle pystyi aina soittamaan, jos tuli ongelmatilanne.

Oppisopimuskoulutuksen kautta kiinni työelämään

Kansainvälisen rekrytoinnin kautta Suomeen tulevat hoitajat käyvät kahdeksan kuukauden mittaisen oppisopimuskoulutuksen, jonka jälkeen he pätevöityvät lähihoitajiksi. Myös Bern aloitti koulutuksen saman tien mielenterveys- ja päihdetyö -yksikössä Vantaan Korsossa.

– Ensimmäisenä päivänä tietysti eksyin ja olin tunnin myöhässä, Bern nauraa.

Kielimuuri ja uusi kulttuuri tuntui aluksi työläältä, mutta pikkuhiljaa Bern pääsi työelämään kiinni.

– Aluksi oli aika vaikeaa, kun ei osannut puhua kieltä kunnolla. Mutta työkaverini olivat todella kivoja ja auttoivat paljon. Päivät tuntuivat silti pitkiltä, kun joka päivä tuli eteen uusia haasteita.

Työ kuitenkin vei mennessään. Bern yllättyi positiivisesti siitä, että Suomessa työntekijöitä arvostetaan eri tavalla kuin Filippiineillä.

– Filippiineillä työntekijöitä ei arvosteta samalla tavalla, vaan esimies on aina oikeassa. Kulttuuri Filippiineillä on edelleen hyvin hierarkinen Suomeen verrattuna, Bern pohtii.

Pysyvä koti ja perhe Suomessa 

Bern työskenteli samassa työpaikassa lopulta seitsemän vuotta, kunnes vaihtoi Koti-Medin koordinaattorin työhön. Lisäksi hän valmistui tänä vuonna sairaanhoitajaksi pätevöitymiskoulutuksen kautta.

– Olin kuitenkin Filippiineillä sairaanhoitaja monta vuotta ja se oli ensimmäinen rakkauteni. Nyt tuntuu, että minä kuulun tähän työhön, Bern kuvailee.

Bern ei haikaile takaisin Filippiineille. Hänellä on nykyään Suomen kansalaisuus, vaimo ja 3- ja 5-vuotiaat lapset. Perhe elää onnellista arkea Vantaalla.

– En voisi kuvitellakaan palaavani Filippiineille, vaikka olenkin ikuisesti kiitollinen kotimaalleni ja Filippiineillä tulee aina olemaan rakas paikka sydämessäni. Olen perustanut perheen täällä. Suomi on perheystävällinen ja turvallinen maa ja olen kotiutunut tänne täysin.

Bern on kahdeksan vuotta myöhemminkin todella tyytyväinen rekrytointiinsa.

– Minulla on kavereita ulkomailla töissä, ja heidän kokemuksensa ovat erilaisia – osa heistä on lähtenyt heti takaisin Filippiineille. Minulle ei kertaakaan tullut sellaista oloa, koska kaikki oli järjestetty niin hyvin, hän summaa.