Osatyökykyinen on työkykyinen

Katriina Sahlman 17.5.2018

Osaamisvaje on nykypäivän selkävaiva. Jos osaaminen vanhentuu, voi olla erittäin haastavaa löytää itselleen sopivaa työtä. –Jaakko Alamäki

Osatyökykyisten rekrytointi työmarkkinoille voisi olla nykyistä sujuvampaa, jos ennakkoasenteiden muokkaamiseen ja työllistämisen malleihin kiinnitettäisiin aiempaa enemmän huomiota. Baronan työkykypalveluiden johtajan Jaakko Alamäen mukaan ammatillisen kuntoutuksen palveluissa saadut käytännön kokemukset osoittavat, että osatyökykyisten joukkoa tulisi tarkastella työmarkkinoiden osaamistarpeiden näkökulmasta ja huomioida tätä vasten yksilöiden vahvuuksia. Näin varmistettaisiin, että ihmisten potentiaali hyödynnetään tulevaisuuden yhteiskunnassa entistä laajemmin henkilön lähtötilanteesta riippumatta. 

Osatyökykyisen määritelmä uusiksi

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisussa ”Osatyökykyisistä osaavaa työvoimaa” nostetaan esille osatyökykyiseksi määriteltävien henkilöiden halu ja toisaalta mahdollisuus tehdä töitä. Samassa julkaisussa viitataan Tilastokeskuksen vuonna 2012 julkistamaan tietoon, jonka mukaan yli 600 000 suomalaista kokee, että jokin terveysongelma rajoittaa ansiotyöhön osallistumista tai työnsaantimahdollisuuksia. Näihin osatyökykyisiin kuuluu Sosiaali- ja terveysministeriön määritelmän mukaan myös pitkäaikaistyöttömiä henkilöitä.

Baronan työkykypalveluista vastaava johtaja Jaakko Alamäki toivoisi keskustelun osatyökykyisten työssäkäynnistä siirtyvän tukimuotojen kautta lokeroimisesta enemmänkin yksilölliseen työllistymisen tukemiseen. Alamäen mukaan esimerkiksi henkilön työkykyä tarkastellessa pitäisi nykypäivänä huomioida myös mahdollinen osaamisvaje.

– Osaamisvaje on nykypäivän selkävaiva. Meillä voi olla selkänsä loukannut varastotyöntekijä, joka pystyy siirtymään helposti uusiin tehtäviin ja olemaan 100 % työkykyinen. Samaan aikaan meillä voi olla jonkin alan asiantuntija, jonka osaaminen on vanhentunut johtuen osaamistarpeiden ja työn sisällön muutoksista työmarkkinoilla. Hänen voi olla erittäin haastavaa löytää itselleen sopivaa työtä ilman että hän esimerkiksi uudelleenkouluttautuu, Alamäki sanoo.

– Osatyökykyisyyden määritelmää tulisi laajentaa ja samalla lähteä miettimään, kuinka suurin osa näistä osatyökykyisistä olisi tulevaisuudessa 100 % työkykyisiä.

Toivottomia tapauksia ei ole

Barona tarjoaa ammatillisen kuntoutuksen palveluja, joissa tilaajana on työeläkeyhtiö ja palvelun saajana työntekijä, jonka työkyky nykyisessä työssä on merkittävästi heikentynyt. Alamäen mielestä Baronan saamat käytännön kokemukset osoittavat, että tässä joukossa on valtavan paljon osaamispotentiaalia työmarkkinoiden käytettäväksi.

– Olemme monta kertaa yllättyneet, kuinka todella haastavista lähtökohdista ponnistava työntekijä voi edetä hyvinkin nopeasti uusiin työtehtäviin, kun hänelle annetaan siihen näyttämisen mahdollisuus ja tarvittava tuki, Alamäki kertoo.

– Jos henkilöllä on itsellään asenne edetä työtä kohti, on meidän tehtävä tarjota näkymä ja väylät siihen. Vastoin yleistä ennakkokäsitystä ammatillisen kuntoutuksen henkilöasiakkaista, meidän yli 1000 yksittäistä tarinaa puhuvat sen puolesta, että ihmisille on mahdollista löytää sopiva työ ja yrityksille sopivia työntekijöitä myös osatyökykyisten joukosta.

Näköalattomuudesta ratkaisukeskeiseen toimintaan 

Suurin este tuntuu kuitenkin olevan näköalattomuus, joka Alamäen mukaan voi estää henkilöitä itsenäisesti hakeutumasta uusiin tehtäviin ja osaamisalueille ja työnantajia näkemästä osatyökykyisten potentiaalia ja sopivuutta tarjolla oleviin tehtäviin.

Onko menneillään siis jako täydellisen työkykyisiin ja kasvavaan, entistä lokeroituvampaan joukkoon osatyökykyisiä? Alamäki näkee kysymyksen olevan merkittävän myös yhteiskunnallisesti.

– Pitäisi pyrkiä tasavertaiseen työllistämiseen, jossa pystyttäisiin kaikista mahdollisista rajoitteista huolimatta katsomaan puhtaasti henkilön kyvykkyyttä ja osaamista ja antamaan hänelle mahdollisuus taitojen näyttämiseen käytännössä, Alamäki sanoo.

Työnantajan tulee kuitenkin saada valita työntekijänsä vapaasti ja ketään ei tule palkata vain siksi, että se olisi yhteiskunnallisesti vastuullinen teko, vaan siksi, että kyseinen henkilö on paras ja motivoitunein henkilö tehtävään.

Mutta eivätkö osatyökykyiset ole tällöin juuri ensimmäisiä, jotka tipahtavat kyydistä pois? Alamäki myöntää, että paljon on vielä tehtävää, mutta toteaa samaan hengenvetoon, että yrityksiä ei saada työllistämään ketään sillä, että perusteena on sääli ja syyllistäminen. Se ei ole myöskään oikein niitä ihmisiä kohtaan, joita jo valmiiksi helposti syytetään verovaroilla elämisestä ja jotka rajoitteistaan huolimatta pystyisivät toimimaan yhteiskunnan hyväksi täysin ja tasavertaisesti.  

– Todistamme joka päivä omassa työssämme, että ihmisille on iso merkitys siirtyä autettavasta auttajaksi, eli esimerkiksi osatyökykyisestä täysin työkykyiseksi. Työ on paljon enemmän kuin paikka johon mennään ja josta saadaan palkkaa. Se kiinnittää meidät yhteiskuntaan ja auttaa meitä ylläpitämään sitä, Alamäki huomauttaa.