Jokainen ansaitsee hyvää johtamista – miten työyhteisöön tuotetaan merkityksellisyyttä?

Jos työyhteisöön sitoutuminen riippuisi pelkästään rahasta, miksi menestyvät yritykset ympäri maailmaa käyttäisivät miljoonia euroja ihmisten ja työyhteisöjen kehittämiseen? Moni meistä arvostaa korkealle mahdollisuuden kuulua työyhteisöön, jossa saadaan aikaan merkityksellisiä asioita yhdessä tekemällä.

Oli organisaatiossa käynnissä isompi muutosprosessi tai arkinen aherrus, ansaitsee jokainen pääsylipun yhteiselle matkalle kohti määränpäätä. Vallitsevassa työvoimatilanteessa ei ole taloudellisesta näkökulmasta katsottunakaan järkeenkäypää jättää käyttämättä kaikkien potentiaalia.

Työyhteisö onkin parhaimmillaan paikka, jossa jokainen on omana itsenään ja omine vajavuuksineenkin riittävä. Miten voidaan varmistaa, että työyhteisössä jokaiselle löytyy sellainen tehtävä, jossa saa nojata omiin vahvuuksiinsa ja kokea arvostusta?

Selkeät tavoitteet suuntaa antamassa

Jotta erilaiset yksilöt ja osaamiset voisivat pelata yhteisön sisällä mahdollisimman hyvin yhteen, esihenkilöiltä odotetaan tutkitusti selkeää johtamista, läsnäoloa, välittämistä ja sparrausta eri muodoissa.

Työyhteisöissä vallitsee kuitenkin toisinaan vastuun ja vapauden illuusio. Kuvitellaan, että ihmiset itse tietävät mitä tekevät ja mitä heiltä odotetaan. Piileekö tässä kuitenkin riski, että yhdessä tekeminen vaarantuu ja tavoiteltu määränpää hämärtyy?

Johtajan vastuulla on kirkastaa työyhteisölle se mitä tavoitellaan ja miksi. Jotta yksittäinen työtekijä voisi kokea olevansa aidosti mukana tekemässä jotain yhteiskunnallisesti tai itselle tärkeää, tarvitaan esihenkilöltä aktiivista roolia viestijänä, toiminnan luotsaajana ja suunnannäyttäjänä. Harvalla yrityksellä on enää varaa ummistaa silmiänsä työyhteisön ja yksilöiden odotuksille sekä tarpeille.  

Kukaan ei kaipaa tekemiselleen jatkuvaa vartijaa, mutta ilman selkeää johtamista organisaatio voi ottaa turhia harha-askeleita ja menettää kalliin ajan lisäksi myös konkreettisesti euroja esimerkiksi turhien investointien muodossa. Jotta tekeminen olisi myös yrityksen kannalta aidosti merkittävää, johtajien tehtävä on opetella suuntaamaan työyhteisön tekemistä ja siellä vallitsevaa potentiaalia.

Mikä loppupeleissä ratkaisee johtamisen menestyksen?

Hyvä johtaminen vaatii ainakin aikaa ja halua. Johtaminen on tilannesidonnaista ja onnistumisen kannalta olennaiset rakennuspalikat riippuvat pitkälti siitä, minkä päälle rakennetaan. Rohkeus tunnustaa tosiasiat ilman syyttelyä toimii johtajalle vahvana konsulttina, joka ohjaa päätöksenteossa sekä valinnoissa. Se auttaa nopeuttamaan tavoitteiden saavuttamista ja palkitsee myös johtajaa organisaation luottamuksen kasvun kautta.

Tilanneherkkyys ja ihmistuntemus ovat johtamisen kannalta keskeisessä roolissa. Ryhmä- ja yksilötason keskustelujen avulla johtaja löytää keinot, joilla tavoitteet saavutetaan. Voidaanko lopulta oikeastaan edes puhua onnistumisesta tai työn ilosta, jos tulos on saavutettu mailaa puristamalla, hampaat irvessä?

Kun työn keskiöön nostetaan työntekijöiden itsensäkin merkityksellisiksi kokemia asioita, näkyy se luonnollisesti myös viivan alla. Tulostavoitteiden ohella on syytä pyrkiä luomaan työyhteisöön ilmapiiri, jossa uskalletaan ja halutaan jakaa ideoita, mutta myös omia tuntemuksia ja pelkoja.

Johtajalta vaaditaan lisäksi nöyryyttä ja kykyä puntaroida omaa tekemistään sekä osaamistaan. Meneillään olevassa työelämän murroksessa myös pitkän linjan johtaja on uuden edessä. Vilpittömyys ja inhimillisyyteen pyrkiminen puhuttelee organisaatiota, joka on valmis hyväksymään myös johtajan säröt ja vajavaisuuden, kun ollaan yhdessä rintamassa kulkemassa kohti uutta määränpäätä. Uskon vilpittömästi, että on olemassa yhtälöitä, joissa kaikki ovat saamapuolella.