Huippu-urheilussa ja työelämässä tulokset saavutetaan inhimillisyydellä

Jussi Piiraisen lapsuuden unelma oli voittaa hiihdon maailmanmestaruus tai peräti olympiakulta. Vuosien kuluessa unelma muutti muotoaan ja tänään Piirainen valmentaa Suomen naisten maastohiihdon maajoukkuetta. Menestys on Piiraisen mukaan vaatinut kovaa työtä, hieman tilannekomiikkaa ja tietysti koko taustatiimin ja urheilijoiden vahvan panoksen. Kuten työelämässä myös huippu-urheilussa koetaan välillä epäonnistumisia. Piiraisen mielestä ne ovat luonnollinen osa elämää, vaikka voittoa aina tavoitellaankin.

Tulevat Planican MM-kisat käynnistyvät viikon päästä, mutta Suomen naisten maastohiihdon maajoukkueen päävalmentajan Jussi Piiraisen olemus on rauhallinen ja positiivisesti eteenpäin katsova. Tämä vuosi on lähtenyt Piiraisen sanoin hyvin käyntiin ja tulossa olevaan koitokseen on valmistauduttu jo pitkään.

– Meillä on erinomainen valmennustiimi, jossa on mukava tehdä töitä, Piirainen kertoo.

Hänen lisäkseen naisten hiihtomaajoukkuetta luotsaa Juho Halonen, miesten hiihtomaajoukkuetta Ville Oksanen ja koko maajoukkueen päävalmentajana toimii Teemu Pasanen.

Tämän lisäksi urheilijoiden ja hiihtojoukkueen taustalla vaikuttavat lukuisat lääkärit, fysioterapeutit sekä mm. psyykkinen valmentaja. Pelissä ovat niin suuret tunteet kuin valtava työmäärä. Merkittävä hetki valmentajille, taustajoukoille ja urheilijoille on kisajoukkueen julkistus, jossa koetaan iloisten tunteiden lisäksi myös karvaita pettymysten hetkiä.

Valmentaja kantaa vastuuta hyvinvoinnista kuten johtaja tai esihenkilö

Piiraisen mukaan näissä tilanteissa korostuu erityisesti valmentajan taito kuunnella ja ymmärtää urheilijan tarvetta yksilölliseen kohtaamiseen. Aivan kuten esihenkilötyössä, on tärkeää olla johdonmukainen ja antaa tukea tiimin ja joukkueen jäsenille.

– Pyrin itse valmentajana siihen, että annan urheilijan avoimesti kertoa pettymyksestään ja tunteistaan. Olemalla itse tilanteessa rauhallinen ja rakentava pystyn parhaiten tarjoamaan urheilijalle keinoja pettymysten käsittelyyn. Miten saadaan ajatukset siirrettyä epäonnistumisesta muualle ja purkamaan paha olo esimerkiksi muuhun tekemiseen ja näkemään tulevaisuus valoisana.

Piiraisen mukaan tämä haastaa valmentajaa pitämään itsestään huolta ja latautumaan kunnolla ennen isoja kisoja. Myös valmentajan pitää olla iskussa. Tätä samaa odotetaan myös monelta johtajalta ja esihenkilötyötä tekevältä.

– Pyrin olemaan aina oma positiivinen itseni ja tuomaan enemmän energiaa kuin viemään sitä. Minun tehtäväni on saada porukka rentoutumaan ja oma käytökseni tarttumaan myös heihin. Toki minullakin tulee hetkiä, jolloin tarvitsen kuunteluapua ja mahdollisuutta purkaa ajatuksiani luottamuksellisesti.

Piirainen näkee esimerkiksi työnohjauksen ja työilmapiirin satsaamisen tärkeinä tekijöinä niin oman kuin koko joukkueen hyvinvoinnin kannalta. Näitä ei saisi pitää itsestäänselvyytenä missään työyhteisössä.

Inhimillisyyden ja yksilöllisen kohtaamisen tulisi olla läsnä niin huippu-urheilussa kuin työelämässä

Huippu-urheilu vaatii ihmiseltä kurinalaisuutta ja paineensietokykyä olla jatkuvan tarkkailun kohteena. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kisamenestystä mutta myös sosiaalisen median kautta tulevia paineita erityisesti nuorille urheilijoille.

– Itse en ole somessa, enkä seuraa näitä keskustelupalstoja. Pyrin suojelemaan itseäni. Moni urheilija kuitenkin lukee niitä ikäviäkin kommentteja ja mietin usein, että olisi tärkeää nähdä, että huippu-urheilu on paljon enemmän kuin mitaleita ja pistesijoja. Arvostettaisiin sitä huikeaa työmäärää, mitä urheilijat ja heidän taustajoukkonsa tekevät. Kaikki tekevät aina lähtökohtaisesti parhaansa ja haluavat menestyä. 

Piiraisen mukaan valmennustyö ja toisaalta myös urheilijoiden tarpeet ovat muuttuneet maailman mukana. Enää tunteista ja pettymyksistä puhumista ei koeta niin vaikeaksi, vaikkakin on tärkeää, että kaikkia ei siihen pakoteta. Tällaista ajattelua moni toivoo myös työelämään ja johtamiseen. Miten se sitten käytännössä toteutuu?

– Tsemppaamme toisiamme ja annamme tilaa ihmisten ottaa eri tavalla asiat vastaan. Pettymyksiä tulee urheilussa väistämättä eteen, koska jokainen ei voi vain olla se voittaja. Harva urheilija saavuttaa unelman juuri sillä hetkellä, kun sitä tavoittelee, Piirainen muistuttaa.

Epäonnistumiset myös kasvattavat ja vievät niin valmennusta kuin urheilijaa eteenpäin. Kun sitten onnistumisia tulee, tämä voi olla muutakin kuin menestymistä kilpailuissa. Se voi olla omien rajojen ja henkisten esteiden ylittämistä. Oman itsensä parempaa ymmärtämistä. Piiraisen mielestä nämä kaikki lisäävät merkityksellisyyden tunnetta ja innostavat voittojen ohella aina uudelleen lajin ja ihmisten pariin. 

– Aina ei voi onnistua, silti kannattaa aina yrittää eteenpäin, Piirainen tiivistää.

Yllä mainituista moni johtaja tai vaikkapa työnhakija voi saada innoitusta epäonnistumisten kohtaamiseen. Toisaalta tulee ymmärtää, että onnistuminen on lopulta monen tekijän summa niin työssä, elämässä kuin urheilussa.

Barona on Suomen maastohiihtomaajoukkueen pääyhteistyökumppani. Kuva Suomen Hiihtoliitto.